Olipas ihana viikonloppu, joka sisälsi näyttelyä ja sijoituspoika Ransun tapaamisen. Lauantai aamuna äitini toi Niitin (My Boy Unique For Fortune-Favoured) luokseni. Äitini meni näyttely paikalle jo aikaisemmin, koska oli kehässä töissä. Fieldien kehä alkoi vasta iltapäivällä, joten menimme näyttely paikalle vasta kahdentoista aikaan. Otin myöskin Hillan turistikoiraksi näyttelyyn mukaan, että Hilla neitokainenkin totuttelisi millaista näyttelyissä on ja Hilla olikin tosi nätisti ensin vähän pelkäsi kun oli niin paljon hulinaa, mutta lopulta tottui siihen ja oli oma iloinen itsensä.

Siinä näyttely paikalla sitten käppäilimme sen kehän laidalle, jossa oli fieldien määrä olla ja katselimme cockereita ja niiden jälkeen alkoikin welshit. Welshejä oli 21 uroksissa oli kaksi äitini kasvattia Rommy ja Wili. Molemmat esiintyivät todella kauniisti. Wili sai EH:n ja Rommy poika saikin ERI:n ja SA:n. Rommy sitten otti ja voitti urokset ollen paras uros ja saaden näin viimeisen sertinsä ja näin ollen Rommysta tuli SUOMEN MUOTOVALIO. Olen Niin onnellinen Arton ja Tainan puolesta ja myöskin äitini puolesta, koska Rommy on ensimmäinen äitini kasvatti, joka on valio. Nartuissa voiton vei kaunis veteraani narttu, jolla on aivan upeat liikkeet.

Sitten ei mennytkään kauan, kun alkoi fieldit ja tuomarina meillä toimi Annaliisa Heikkinen. Ennen Niittiä oli juniori luokan uros. Sitten oli Niitin vuoro, Niitti meni tapansa mukaan todella upeasti ja voin sanoa, että tunsin hihnan yläpäässä, ilman että näin Niitin liikkeitä, että ne ovat parantuneet! Niitti saikin sitten ERI:n ja SA:n. Niitin jälkeen oli vielä avoimen luokan uros, joka sai myöskin ERI:n ja SA:n. Sitten olikin vuorossa Paras Uros kehä ja Niitti yllätti minut täysin ollen PU1. Olin niin onnellinen ja sen varmasti huomasi =) Sitten olikin vuorossa tuttumme valio narttu, joka sai ERI:n muttei SA:ta näin ollen Niitistä tulikin ROP. Kun menimme Niitin kanssa kehään, niin tuomari kutsui meidät luokseen, ja mittaili Niitin päätä ja samalla selitti vissiin kehätoimitsijalle fieldin pään mittasuhteita. Ei olisi näyttely päivä voinut paremmin mennä. Jäimme vielä ryhmiin Niitin kanssa. Siellähän ei menestystä tullut, mutta ei se mitään, hauskaa oli ja Niitti nautti esiintymisestä ja sehän se on tärkeintä.

 

"Erinomainen tyyppi. Kaunis pää ja kaula. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu ja esiintyy hyvin. Hyvä luonne "

 

 

 

Sunnuntaina kävin Kajaanissa uudemman kerran, tällä kertaa kävin vähän kuvailemassa sijoituspoika Ransua ja samalla reissulla toimin myöskin hammaskeijuna ja nyppäsin Ransulta yläkulmurit pois. Ransu oli reipas poika, vaikka välillä vähän hangoitteli vastaan, kukapa ei hangoittelisi, jos ruvetaan hampaita repimään. Mutta helposti Ransulta lähti hampaat. Sitten siinä jutusteltiin ja otettiin herrasta kuvia. Ransulla on erittäin söpö ’Karhunkarva’, sellainen oikein pehmiä joka puolella oleva karva =) Ransu osaa seisoa jo hienosti makupalan kanssa ja saimmekin Ransusta hienoja kuvia. Seurasimme myöskin Ransua, kun herra rettuutti pehmo ankkaa pihalla. Otti ankan räpylästä kiinni ja juoksi ympäri pihamaata. On Ransu vain niin ihana, iloinen ja reipas ja myöskin aikas komia miehen alku. Ensi kuussa pääsemmekin katsomaan mitä tuomari sanoo ransusta, kun menemme spanieliliiton erikoisnäyttelyyn Ransun ja myöskin Hillan kanssa.

Ransu 4,5kk

Ransu ja ankka

 

Otimme myöskin ystäväni Niinan kanssa viime viikolla kuvia noista meidän hirmuisista fieldeistä eli Mochasta, Wilmasta ja Hillasta. Alla kuva jokaisesta =)

Mocha 3 vuotta

Wilma 1v 5kk

Hilla 4,5 kk

 

Tälläisiä kuulumisia tännepäin. Kesää odotamme innolla, alkaisi vain tuo lumi täälläkin päin sulaa pois. =)

-Henriikka

Nyt ajattelin, että rupean tiheämmin kirjoittamaan tänne blogiin meidän kuulumisia. Viime viikko minulla itselläni meni sairastellen aika lailla. maanatain ja tiistain välisenä yönä en nukkunut ollenkaan, koska kurkkuni turposi, niin etten saanut henkeä, joinkin sitten yön/aamun kylmää, jotta turvotus vähän laskisi. Menin käymään tk:ssa, josta sain ohjeen, että syö buranaa ja lepäile. Ei tutkimuksia ei mitään, iltapäivästä kurkku meni myöskin niin kipeäksi, että puhuminen sattui eikä meinannut enää lähteä ääntä. Lähdinkin sitten päivystykseen, jotta saisin tiedon, että mikä minua vaivaa, äiti jo rupesi puhumaan, että entä jos koirista tulee ja olin ihan paniikissa. No päivystyksessä meni parisen tuntia odotellen nieluviljely näytteiden ja verikokeiden tuloksia. Minulta otettiin ensimmäisen kerran verikokeet koko elämäni aikana ja muutenkin kun olen neulakammoinen, niin yrittäppä siinä olla rauhallinen, kun kyynärtaipeeseen tökätään neulalla ja voin sanoa, ettei ollut kiva tuntemus.. Noh sain sitten tietää mikä minua vaivaa, minulla oli angiina. Oman kunnan tk:ssa sanottiin, ettei voi olla angiina, koska minulle ei ole noussut kuumetta, eivät siis siellä ottaneet nieluviljelyä, kävin noin kolmisen viikkoa sitten saman tyyppisen kurkkukivun takia oman kunnan tk:ssa ja ottivat nieluviljely näytteen ja se oli negatiivinen ja sen pohjalta sitten sanoivat myöskin, ettei voi olla mitään angiinaa. No sepä todisti sen, että seuraavan kerran, kun tarvitsen hoitoa ja haluan lääkärille, niin menen päivystykseen tai yksityiselle lääkärille. Meinasin soittaa oman kunnan tk:lle, mutta jätin sitten soittamatta. Sairastellessa siis mennyt, päivät vietettiin koirien kanssa kotona, lenkillä tietysti käytiin, mutta muuten oltiin kotosalla.

Hilla on kasvanut hurjaa vauhtia ja Hilla onkin nyt jo iso typykkä. Leikkii muiden koirien kanssa kuin aikuiset konsanaa ja yrittää pitää myöskin äidilleen vähän jöötä :D Hilla on oppinut jo melkein täydellisesti paikalla olon, istumisen ja tassun annon. Paikalla olossa olen vaatinut sen, että ennekuin anna vapaa käskyn, on hillan otettava minuun katse kontakti. Seuraavaksi alkaakin sitten maahan menon harjoitus. Mitään toko koiraa en hillasta tee, mutta mielelläni haluan opettaa pikku neitokaiselle uusia käskyjä ja temppuja =) Tänään lähdemmekin Hillan kanssa tutustumaan muihin koiriin ja myödkin siihen millasita näyttelyissä tulee olemaan. Tänään on siis Hillan kanssa tarkoitus lähteä näyttelykoulutukseen Kajaaniin. Koulutukseen tulee myöskin Hillan veli sijoituspoika Ransu. Illalla sitten nähdäänkin, että mitenkäs meillä menee. Hilla on tosi sosiaalinen muita ihmisiä kohtaan, mutta vieraita koiria vähän säikkyy, koska tuolla tuppukylässä missä asumme ei ole koirapuistoja eikä lenkilläkään paljoa koiria tule vastaan.

Ransustakin on kasvanut jo iso poika. Rakastan Ransun luonnetta ja ulkonäköä. Tulen päivä päivältä varmemmaksi siitä, että valitsi juuri oikean uroksen sijoitukseen. Ransusta huomaa, että hän on uros! Ransu oli ensimmäisessä mätsärissään viimeviikonloppuna Ristijärvellä ja Ransu käyttäytyi tosi kauniisti muiden ihmisten ja koirien kanssa. Olen niin iloinen että löysin Ransulle tämän mahtavan sijoitusperheen, joka harrastaa ransun kanssa. Ransu saikin mätsäreissä pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoittunut. Mutta ei se ole pää asia vaan se, että koira nauttii olostaan ja myöskin koko perhe. Ransun asuinkumppanikin pääsi käymään kehässä ja sijoittukin BIS kehässä =) Oli mukava päivä Ristijärvellä, itse olin kyseisessä mätsärissä kehätoimitsijana. Mietin viime viikolla, että pystynköhän huutelemaan siellä, mutta kyllähän tuo näytti onnistuvan.

Wilma on tullut kotiin asustelemaan Melalahdesta. Wilmalla näytti alussa olevan vähän liian suuri ego meidän laumaan, mutta onneksi se laantui, kun Wilma huomasi, että kukaan ei rupea hänen kanssaan ärhentelemään. Olen iloinen, että minulla on noin fiksuja nuo aikuiset (Mocha ja Mysti) etteivät vastaa toisen uhitteluun vaan lähtevät paikalta pois tai katsovat toista kun hölmöä. Viime viikolla oli mukavaa seurata koiria ja aina sitä vaan tulee iloiseksi, kun niiden leikkejä seurailee ja niille opettaa uusia temppuja.

 

Näytteisi vähän siltä. että ehkä se kesä tuolta tulee. Kaupungissa näkyy jo vähän siellä täälä katukivetyksiä. maantie on sula, päivällä, öisin ja illalla silti vähän jäinen ja itse olen niin iloinen. Tulen iloiseksi ihan vain siitä, kuinka hyvä ilma ulkona on =) Tässä kesää jo kovasti odottelen ja suunnittelen. Ja tietysti toivon, että saisin töitä kesäksi, mutta jos en saa, niin tietysti sitten kuljetaan ja harrastetaan koirien kanssa.

 

-Henriikka

Kyllä se kevät tulee, hitaasti mutta varmasti. Ihanaa kun on alkanut kelit lämpiämään ja aurinko paistamaan, nyt sitä pyrkii olemaan mahdollisimman paljon ulkona nauttimassa ihanasta ilmasta. Perus lenkit teemme koirien kanssa päivittäin ja sitten käymme vielä koirien kanssa vapaana juoksemanssa hangilla tai siis koirat juoksee ja minä käppäilen. Mocha on niin innoissaan, kun pääsee hangille ja aina itse hirveessä paniikissa olen, ko Mocha lähtee hirveetä vauhtia revittelemään. Mochalla on sellainen tapa, että käy purkamassa liiat energiat juoksemalla yksin ringin ellei pari ja sitten tulee leikkimään muiden koirein kanssa. Olin viikonloppuna juoksuttamassa koiria ja Mocha taas otti ja juoksi muutaman ringin ja tuli sitten leikkimään pentujen kanssa vuorenvalloitusta. Pennut onnessaa juoksivat hangella ja etenkin Rudi herra, joka yritti pysyä äidin perässä, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Siinäpä sitten koirat leikkivät vuoren valloitusta, Mocha seisoi lumivuoren päällä, kuin maailman valtias ja Hilla ja Rudi seisoivat Mochan molemmin puolin, kuin Prinssi ja Prinsessa. Mysti tuijotti vain vuoren juuressa ja yritti komentaa Mochan ja pennut alas, mutta kun kukaan ei tullut alas, niin meni Mysti sitten ylös.

 

Pennut ovatkin kasvaneet hurjaa vauhtia, kohta pennuilla alkaa olla painoa niin paljon, etten enää jaksa pentuja kantaa (paitsi, että jos tuo collie menee kainalossa, niin eiköhän pikuk pentukin mene). Pennuille olen nostanut ruoka-annosta ja nyt pennut ovat saaneet vielä yrjölänpuuroakin, jota pennut rakastavat yli kaiken. Pennuilla on jo irronnut hampaita. Hillalla on irronnut edestä kuusi hammasta yläältä kaksi alhaalta neljä ja pojalta on irronnut kolme. Päivittäin pitää katsoa pentujen suuhun ja varsinkin seurata noita kulmahampaita, ettei vain uudet rupea tulemaan, ennenkuin vanhat on lähteneet tieltä. 

 

Muuten mennään ihan normaalilla tahdilla, minä kuljen viikot koulussa, iltaisin hommailen koirien kanssa ja tietysti minulla on muutama piiri, jossa käyn. Maaliskuun lopulla alkaa Kajaanissa ohjatut näytelmäharkat, joihin suunnittelin meneväni Hillan kanssa, katsotaan miten Hilla menee =))

 

-Henriikka

 Aikaa on taas vierähtänyt viimeisimmästä blogi päivityksestä. Kolme pentua on lähtenyt jo uusiin koteihin, yksi poika ja kaksi tyttöä. Yksi tyttö lähti seinäjoelle Leenanja Hansin luokse asumaan tämä neiti on viralliselta nimeltään Taliesin's Selene aka Tyyne. Seuraavaksi lähti sijoitus uros tuohon Kajaaniin Eevan luokse asustamaan, Taliesin's Auriel aka Ransu poikanen. Sitten viimeisimpänä lähti tyttö Maksniemelle Päivin luokse asustelemaan, Taliesin's Bellatrix aka Taru. Pennut ovat olleet omistajien mukaan reippaita ja iloisia ja ei kuulemma vahinkojakaan ole sisälle sattunut paljoa. Hienoa, että sain näille pennuille rakastavat kodit =)

Kotiin itselleni jätin yhden tytön Taliesin's Floralia aka Hilla. Hilla on kyllä yksi pieni riiviö, yrittää aikuisia kurmuutella ja sisaruksiaakin kurmuuttelee. Nyt sitten on vielä kaksi pentua ilman kotia. Uros ja narttu, täsä ne jaloissa pyörii ja pyöriköön siihen asti, että löydän kodit. Nyt olenkin aloittanut pennuille jo pientä koulutusta. Ollaan opeteltu istumaan ja ollaan totuteltu hihnassa kävelyyn ja kyllähän nuo osaa hihnassa ihan nätisti kävellä, ei vaan hirmuisen pitkiä aikoja voi tuolla ulkona olla, kun on niin kylmä (Tällä hetkellä pakkasta on -22 plus ihan kamala tuuli). 

Alla kuvia pennuista 9 viikonikäisinä

Taliesin's Rigel

Taliesin's Thaleia

Taliesin's Floralia "Hilla"

Sitten vähän surullisempiin uutisiin. Jouduimme luopumaan rakkaasta walesi vanhuksestamme Raijasta viikko sitten. Raija pääsi nyt paremmille metsästys ja velmuamis maille. Raijalla oli kasvaimia ympäri kehoa, muunmuassa molemmissa takanisissä ja niskassa. Kasvaimia ei voinut leikata Raijalta, koska Raija oli jo iäkäs koira ja luultavasti kasvaimet olivat levinneet jo sisäelimiin. Raija oli loppuun asti kuitenkin virkeä, mutta öisin Raija sai kipukohtauksia, joihin heräsin. Raijan huuto oli kamalan kuulosta ja vaikka yrintin hieroa ja hoivata Raijaa, niin ei se auttanut. Luulin aluksi, että kipukohtaukset johtuvat siitä, että Raijalla on lihas kipuja, mutta vissiin johtuivat jostain muusta. Loppu kuukausien aika Raija laihtui laihtumistaan, yritimme lisätä ruoka annosta, että saisi painoa lisää, mutta ei auttanut Raija oli pelkkää luuta ja nahkaa lopussa. Raija söi kun hevonen, mutta laihtui vain. Sitten oli jo alettava ajatella, että ehkä on parasta Raijalle, päästä se kivuistaa. Itselleni se oli vaikeaa, Raija oli niin minun perääni, että en halunnut edes ajatella sitä, enkä pystynyt edes itse tilaamaan aikaa Raijan eutanasiaan. Äitini Varasikin ajan ja vei Raijan sinne, koska en itse siihen pystynyt. Nyt Raija onkin sielä koireintaivaassa, leikkimässä ja juoksentelemassa. Raija jätti jäljet meidän kaikkien sydämmiin ja emme koskaan unohda Raijaa.

Raija 17.1.2001-27.1.2012

 

-Henriikka