Aikaa on taas vierähtänyt viimeisimmästä blogi päivityksestä. Kolme pentua on lähtenyt jo uusiin koteihin, yksi poika ja kaksi tyttöä. Yksi tyttö lähti seinäjoelle Leenanja Hansin luokse asumaan tämä neiti on viralliselta nimeltään Taliesin's Selene aka Tyyne. Seuraavaksi lähti sijoitus uros tuohon Kajaaniin Eevan luokse asustamaan, Taliesin's Auriel aka Ransu poikanen. Sitten viimeisimpänä lähti tyttö Maksniemelle Päivin luokse asustelemaan, Taliesin's Bellatrix aka Taru. Pennut ovat olleet omistajien mukaan reippaita ja iloisia ja ei kuulemma vahinkojakaan ole sisälle sattunut paljoa. Hienoa, että sain näille pennuille rakastavat kodit =)

Kotiin itselleni jätin yhden tytön Taliesin's Floralia aka Hilla. Hilla on kyllä yksi pieni riiviö, yrittää aikuisia kurmuutella ja sisaruksiaakin kurmuuttelee. Nyt sitten on vielä kaksi pentua ilman kotia. Uros ja narttu, täsä ne jaloissa pyörii ja pyöriköön siihen asti, että löydän kodit. Nyt olenkin aloittanut pennuille jo pientä koulutusta. Ollaan opeteltu istumaan ja ollaan totuteltu hihnassa kävelyyn ja kyllähän nuo osaa hihnassa ihan nätisti kävellä, ei vaan hirmuisen pitkiä aikoja voi tuolla ulkona olla, kun on niin kylmä (Tällä hetkellä pakkasta on -22 plus ihan kamala tuuli). 

Alla kuvia pennuista 9 viikonikäisinä

Taliesin's Rigel

Taliesin's Thaleia

Taliesin's Floralia "Hilla"

Sitten vähän surullisempiin uutisiin. Jouduimme luopumaan rakkaasta walesi vanhuksestamme Raijasta viikko sitten. Raija pääsi nyt paremmille metsästys ja velmuamis maille. Raijalla oli kasvaimia ympäri kehoa, muunmuassa molemmissa takanisissä ja niskassa. Kasvaimia ei voinut leikata Raijalta, koska Raija oli jo iäkäs koira ja luultavasti kasvaimet olivat levinneet jo sisäelimiin. Raija oli loppuun asti kuitenkin virkeä, mutta öisin Raija sai kipukohtauksia, joihin heräsin. Raijan huuto oli kamalan kuulosta ja vaikka yrintin hieroa ja hoivata Raijaa, niin ei se auttanut. Luulin aluksi, että kipukohtaukset johtuvat siitä, että Raijalla on lihas kipuja, mutta vissiin johtuivat jostain muusta. Loppu kuukausien aika Raija laihtui laihtumistaan, yritimme lisätä ruoka annosta, että saisi painoa lisää, mutta ei auttanut Raija oli pelkkää luuta ja nahkaa lopussa. Raija söi kun hevonen, mutta laihtui vain. Sitten oli jo alettava ajatella, että ehkä on parasta Raijalle, päästä se kivuistaa. Itselleni se oli vaikeaa, Raija oli niin minun perääni, että en halunnut edes ajatella sitä, enkä pystynyt edes itse tilaamaan aikaa Raijan eutanasiaan. Äitini Varasikin ajan ja vei Raijan sinne, koska en itse siihen pystynyt. Nyt Raija onkin sielä koireintaivaassa, leikkimässä ja juoksentelemassa. Raija jätti jäljet meidän kaikkien sydämmiin ja emme koskaan unohda Raijaa.

Raija 17.1.2001-27.1.2012

 

-Henriikka