Nyt ajattelin, että rupean tiheämmin kirjoittamaan tänne blogiin meidän kuulumisia. Viime viikko minulla itselläni meni sairastellen aika lailla. maanatain ja tiistain välisenä yönä en nukkunut ollenkaan, koska kurkkuni turposi, niin etten saanut henkeä, joinkin sitten yön/aamun kylmää, jotta turvotus vähän laskisi. Menin käymään tk:ssa, josta sain ohjeen, että syö buranaa ja lepäile. Ei tutkimuksia ei mitään, iltapäivästä kurkku meni myöskin niin kipeäksi, että puhuminen sattui eikä meinannut enää lähteä ääntä. Lähdinkin sitten päivystykseen, jotta saisin tiedon, että mikä minua vaivaa, äiti jo rupesi puhumaan, että entä jos koirista tulee ja olin ihan paniikissa. No päivystyksessä meni parisen tuntia odotellen nieluviljely näytteiden ja verikokeiden tuloksia. Minulta otettiin ensimmäisen kerran verikokeet koko elämäni aikana ja muutenkin kun olen neulakammoinen, niin yrittäppä siinä olla rauhallinen, kun kyynärtaipeeseen tökätään neulalla ja voin sanoa, ettei ollut kiva tuntemus.. Noh sain sitten tietää mikä minua vaivaa, minulla oli angiina. Oman kunnan tk:ssa sanottiin, ettei voi olla angiina, koska minulle ei ole noussut kuumetta, eivät siis siellä ottaneet nieluviljelyä, kävin noin kolmisen viikkoa sitten saman tyyppisen kurkkukivun takia oman kunnan tk:ssa ja ottivat nieluviljely näytteen ja se oli negatiivinen ja sen pohjalta sitten sanoivat myöskin, ettei voi olla mitään angiinaa. No sepä todisti sen, että seuraavan kerran, kun tarvitsen hoitoa ja haluan lääkärille, niin menen päivystykseen tai yksityiselle lääkärille. Meinasin soittaa oman kunnan tk:lle, mutta jätin sitten soittamatta. Sairastellessa siis mennyt, päivät vietettiin koirien kanssa kotona, lenkillä tietysti käytiin, mutta muuten oltiin kotosalla.

Hilla on kasvanut hurjaa vauhtia ja Hilla onkin nyt jo iso typykkä. Leikkii muiden koirien kanssa kuin aikuiset konsanaa ja yrittää pitää myöskin äidilleen vähän jöötä :D Hilla on oppinut jo melkein täydellisesti paikalla olon, istumisen ja tassun annon. Paikalla olossa olen vaatinut sen, että ennekuin anna vapaa käskyn, on hillan otettava minuun katse kontakti. Seuraavaksi alkaakin sitten maahan menon harjoitus. Mitään toko koiraa en hillasta tee, mutta mielelläni haluan opettaa pikku neitokaiselle uusia käskyjä ja temppuja =) Tänään lähdemmekin Hillan kanssa tutustumaan muihin koiriin ja myödkin siihen millasita näyttelyissä tulee olemaan. Tänään on siis Hillan kanssa tarkoitus lähteä näyttelykoulutukseen Kajaaniin. Koulutukseen tulee myöskin Hillan veli sijoituspoika Ransu. Illalla sitten nähdäänkin, että mitenkäs meillä menee. Hilla on tosi sosiaalinen muita ihmisiä kohtaan, mutta vieraita koiria vähän säikkyy, koska tuolla tuppukylässä missä asumme ei ole koirapuistoja eikä lenkilläkään paljoa koiria tule vastaan.

Ransustakin on kasvanut jo iso poika. Rakastan Ransun luonnetta ja ulkonäköä. Tulen päivä päivältä varmemmaksi siitä, että valitsi juuri oikean uroksen sijoitukseen. Ransusta huomaa, että hän on uros! Ransu oli ensimmäisessä mätsärissään viimeviikonloppuna Ristijärvellä ja Ransu käyttäytyi tosi kauniisti muiden ihmisten ja koirien kanssa. Olen niin iloinen että löysin Ransulle tämän mahtavan sijoitusperheen, joka harrastaa ransun kanssa. Ransu saikin mätsäreissä pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoittunut. Mutta ei se ole pää asia vaan se, että koira nauttii olostaan ja myöskin koko perhe. Ransun asuinkumppanikin pääsi käymään kehässä ja sijoittukin BIS kehässä =) Oli mukava päivä Ristijärvellä, itse olin kyseisessä mätsärissä kehätoimitsijana. Mietin viime viikolla, että pystynköhän huutelemaan siellä, mutta kyllähän tuo näytti onnistuvan.

Wilma on tullut kotiin asustelemaan Melalahdesta. Wilmalla näytti alussa olevan vähän liian suuri ego meidän laumaan, mutta onneksi se laantui, kun Wilma huomasi, että kukaan ei rupea hänen kanssaan ärhentelemään. Olen iloinen, että minulla on noin fiksuja nuo aikuiset (Mocha ja Mysti) etteivät vastaa toisen uhitteluun vaan lähtevät paikalta pois tai katsovat toista kun hölmöä. Viime viikolla oli mukavaa seurata koiria ja aina sitä vaan tulee iloiseksi, kun niiden leikkejä seurailee ja niille opettaa uusia temppuja.

Näytteisi vähän siltä. että ehkä se kesä tuolta tulee. Kaupungissa näkyy jo vähän siellä täälä katukivetyksiä. maantie on sula, päivällä, öisin ja illalla silti vähän jäinen ja itse olen niin iloinen. Tulen iloiseksi ihan vain siitä, kuinka hyvä ilma ulkona on =) Tässä kesää jo kovasti odottelen ja suunnittelen. Ja tietysti toivon, että saisin töitä kesäksi, mutta jos en saa, niin tietysti sitten kuljetaan ja harrastetaan koirien kanssa.

-Henriikka